SUOMI KULKEE TUHON TIETÄ
Toinen maailmansota päättyi Suomen osalta tuhoisasti, seurauksena suuret ihmisuhrit ja aineelliset menetykset, Lapin polttamisineen. Pääsyyllinen tähän oli Saksa, joka aiheutti välillisesti talvisotamme ja sotakumppanuus sen kanssa sai aikaan vielä enemmän tuhoa. Maamme koko historia on järkyttävää kertomusta. Ensin seitsemänsataa vuotta Ruotsin riistettävänä ja tuhottavana. Sitä seurannut satavuotiskausi Venäjän yhteydessä merkitsi vasta maamme kaikinpuolista kehityksen alkua. Älkäämme milloinkaan unohtako historiaa--joka nykypäättäjiltä näyttää unohtuneen-- sillä "Joka ei tunne menneisyyttä, ei ymmärrän nykyisyyttä eikä tulevaisuutta".
Ulkopolitiikkaa ei pidä koskaan harjoittaa omien mieltymyksien, sympatioiden tai antipatioiden mukaan, vaan se on reaalipolitiikkaa. Tämän ymmärsivät hyvin Presidentit Paasikivi ja Kekkonen. Juuri tällä tosiasioitten tunnustamisen politiikalla maamme nostettiin ylös sodan seurauksista. Presidentti Kekkonen sai ankaraa arvostelua oikealta muka suomettumispolitiikaltaan. Tämän sanan "finlandiserung" olivat saksalaiset oikeistopolii-tikot keksineet maamme idänpolitiikalle, johon myös suomalainen oikeisto hanakasti tarttui 60-luvulla ja on käyttänyt sitä näihin päiviin saakka. Maamme suotuisan sodanjälkeisen taloudellisen nousun yhtenä tärkeimpänä tekijänä on pidettävä meille edullista idänkauppaamme, se oli parhaimmillaan liki neljännes koko kauppavaihtoamme. Tätä taustaa vasten nykyistä tilannetta kaikkine pakotteineen on pidettävä aivan uskomattomana, koko idänkauppamme on nollattu. Naapurina on kuitenkin maailman suurin valtio ja sen loputtamattomat luonnonvarat. Vallanpitäjämme ovat täysin unohtaneet historian opetukset ja luovuttaneet maamme kaiken todellisen päätösvallan läntisille suurvalloille.
Miten suomalaista kansallisvaltiota tuhotaan.
Kautta koko historian valtioitten välillä on käyty kamppailua ylivallasta. Erityisesti pienet valtiot ovat olleet vaarassa. tätä toimintaa on ohjannut paitsi poliittinen hegemonia etenkin taloudelliset intressit. Varsinkin siirtomaavallan vuosisatoina tämä häikäilemätön riisto sai varsin näkyviä muotoja. Viimeisen sadan vuoden aikana maanosamme on nähnyt kaksi vakavaa valtapyrkimystä. Neuvostoliitto ja natsi- Saksa tätä tavoittelivat. Neuvostoliitto kesti 73 vuotta, natsi- Saksa vain 12 vuotta. Historia ei tunnekaan ikuisia suurvaltoja. Tätä taustaa vasten Euroopan yhdentymiskehitys ja ylivaltapyrkimys on sangen kiintoisa. Mutta miten tähän tilanteeseen on tultu?
Kun vastakkain on kansallinen ja kansainvälinen, ei toinen aate voi merkittävästi edetä ellei toista heikennetä. toisen maailmansodan jälkeinen aika Suomessa oli monessa suhteessa otollinen kansallisen ajattelun pirstomiseen. Takana oli kansalle tuhoisa ja traumaattinen sota. Tämän seurauksia myös monet vallanpitäjät käyttivät täysin hyväkseen. Maassamme aloitettiin 1960-luvulla voimakas hyökkäily isänmaallisia arvoja vastaan. Osaksi tämä liittyi uusvasemmiston nousuun maailmalla, jota kehitystä myös suomalainen vasemmisto myötäili.
Tilanne eteni siten, että 70-luvulla aloitettiin myös määrätietoinen kansalaiskasvatus kansa-ja oppikouluissa uusiin arvoihin ja kansainvälisyytiin. Unescon, YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö hyväksyi Pariisissa 17 marraskuuta 1974 suosituksen "Kasvatuksesta kansainväliseen yhteisymmärrykseen, yhteistyöhön ja rauhaan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien opetukseen." Tästä suosituksesta Suomen Unescon toimikunta (1978:12) esittää: "Suosituksen 2. pykälä toteaa, että "Tämä suositus koskee kaikkia kouluasteita ja muotoja, toisin sanoen yksiviivainen vaatimus on, että kaikki koulutus ja kasvatus on uudistettava suosituksen mukaiseksi." Edelleen, mainitun teoksen sivu (17-18) "kansainvälisyyskasvatuksessa on siis toisaalta kysymys ihmisten kouluttamisesta niin, että he kykenevät sopeutumaan väistämättömään kansainvälistymisprosessiin, ja toisaalta antaa heille mahdollisuudet vaikuttaa tähän prosessiin...ja siten syventää ja selkeyttää oppilaiden kokonaisvaltaista ja globaalisesti suuntautunutta näkemystä maailmasta." Kansalaisia on siis jo kauan määrätietoisesti kasvatettu ja muokattu yhdentyvää maailmaa varten. Tällaiseen oppiin ei kuulu itsenäinen isänmaa ajatus. Isänmaa- sanasta onkin tehty lähes kirosana, jonka lausuja leimataan helposti äärioikeistolaiseksi kansalliskiihkoilijaksi. Olemme edenneet jo järkyttävän pitkälle kansallisen tuhon tiellä.
Toinen aiheeseen liittyvä tärkeä tekijä liittyy poliittiseen käyttäytymiseen. Perinteinen ajattelu jakaa vieläkin yleisesti poliittisen kentän oikeistoon ja vasemmistoon ja jossakin niiden välillä toimiviin puolueisiin. Tämä jako ei kuitenkaan ole käytännössä ollut perusteiltaan pitkään todellinen. Tämä tuli erittäin selkeästi ilmi, kun maatamme vietiin EU:hun. Monet kansalaiset ihmettelivät sitä kiihkoa, jolla kaikki puolueet oikealta ja vasemmalta marssivat yhtä jalkaa asian puolesta. Mistä tämä johtuu?
Kapitalismilla ja sosialismilla on eräitä merkittäviä yhtäläisyyksiä, jotka selittävät asiaa. Yhteinen näistä on internationalismi, kansainvälisyysaate. "Työläisillä ei ole isänmaata, heiltä ei voi ottaa pois sitä, mitä heillä ei ole." Tämä Marxin ja Engelsin kommunistisen manifestin tunnettu ilmaus esittää sen voimakkaan vastakkainasettelun nationalismin ja internationalismin kesken, joka sosialismin opissa esiintyy. Sosialismin teoriaan eivät ylipäänsä ole kuuluneet koskaan isänmaa eikä pienet kansallisvaltiot, vaan kansainvälisyys-aate. Mutta sama pätee myös kapitalismiin.
Nykyaikaisen kansantalouden isä Adam Smith, joka edusti klassista liberalismia, totesi 1700-luvulla: "Sangen osuvasti on sanottu, ettei suurkauppias välttämättä ole minkään erikoisen maan kansalainen. Hänelle on suuressa määrin yhdentekevää, miltä paikka-kunnalta käsin hän käy kauppaansa, ja sangen mitätön tyytymättömyyden tunne voi saada hänet siirtämään pääomansa ja samalla koko sen kannattaman liiketoimintansa maasta toiseen." Aikamme todistaa tämän täysin todeksi, rahalla ei ole isänmaata. Erikoista on se, että internationalismi palvelee itse asiassa suurvaltojen nationalismia ja ylivaltaa, jolla pienet kansalliset valtiot halutaan nujertaa ja saattaa ne siirtomaan asemaan, sillä juuri suurvalloilla suuret rahat ovat.
PELKO
Pelko on ollut ihmiskunnassa aina aseena. Sitä ovat käyttäneet hyväkseen voimat, jotka ovat pyrkineet valtaan tai pitäneet sitä hallussaan. Pelolla totalitaariset valtiot ovat hallinneet, käyneet sotia ja harjoittaneet kaikenlaista väkivaltaa. Jatkuvat sodat ja kaikenlaiset väkivallanteot kertovat tästä karua kieltään. Mutta ei ainoastaan fyysinen väkivalta ole ainoa keino, jolla suuria kansanjoukkoja hallitaan, vaan siihen kuuluu myös henkinen väkivalta. Ovela propaganda, valehtelu ja aivopesu kuuluvat myös oleellisesti asiaan. Kaikki tämä on lisääntyvää todellisuutta myös meidän maassamme. Tämän aikakauden on tuonut maahamme vahvasti EU ja sen jatkuva puutuminen kansanvaltaiseen elämänmenoon. Kansalaiset yritetään pakkovoimin saattaa samanlaiseen ajattelutapaan ja toimintaan. Tästä esimerkkeinä mm. vihapuhe syytökset, ilmastohysterian lietsonta ja rokotuskampanjat.
Mitä vihapuheisiin tulee, ne on johdettavissa suoraan aikaisempien diktatuurivaltioiden käsikirjoista, jos ette ole meidän puolella, olette meitä vastaan. Tällainen toiminta on rangaistavaa ja sellainen käytös on tukahdutettava ja juurittava täysin pois, vain yksi ajatusmalli on hyväksyttävissä. Tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä mielipiteen-vapauden ja demokratian kanssa. Yksinvaltaan pyrkijät ovatkin aina käyneet ensimmäiseksi sananvapauden kimppuun, niin nytkin.
Mistä ilmastomuutokset tulevat? Pitkinä maailmankausina maapallon ilmasto on kokenut hyvin lämpimiä kausia ja myös kylmiä jääkausia. Tämä aikana, jolloin ihmisiä ei liioin maapallolla edes ollut olemassa. Kukaan ei ole pystynyt luotettavasti selittämään näitä muutoksia. Nyt puhutaan ilmassa olevasta hiilidioksidista, joka on leimattu varsinaiseksi ilmaston lämpenemisen syylliseksi ja ihmisten aiheuttamaksi. Hiilidioksidi on kuitenkin elämälle välttämätön kuten biologia todistaa. Vain jokin aika sitten nostettiin kova häly otsonikadosta, joka uhkaa ihmiskuntaa. Syylliseksi leimattiin aerosolipullojen ponnekaasut. Tämä hälinä on nyt kummasti äkkiä vaiennut.
Joka vuosi on maailmalla liikkunut jonkinlainen influenssaepidemia kuten jokainen muistaa ja tämä kehitys tulee varmaan jatkumaan. On oikein, että varsinkin riskiryhmistä huolehditaan. Herää kuitenkin kysymys, onko aiheellista rokottaa kaikkia ihmisiä, jopa lapsiakin? Emme tiedä, mitä mahdollisia seurauksia tästä pitemmän päälle tulee. Heikkeneekö ihmisten luontainen vastustuskyky jatkuvien rokotusten seurauksena? Hyvinkin kielteisiä seurauksia aikaisemmista rokotuksista on raportoitu. Erikoista on se, että puhutaan vain rokotuksista mutta ei mitään sairauksien parantamisesta, nämähän ovat kaksi eri asiaa. Mistä johtuu, että lääketeollisuus ei ole pystynyt vastaamaan tähän hoidolliseen haasteeseen, onko se täysin laskelmoitua?
Paitsi pelkotiloja synnyttämällä maailman kansoja ajetaan nyt kiihkeästi yhteen myös pakolaispolitiikalla. Tähän on liitetty ovelasti monikulttuurisuus, humaanisuus ja kaikenlainen tasa-arvo. Nykyinen pakolaispolitiikka on tarkoin suurvaltojen valtapolitiikan taholta harkittu operaatio, pannaan maailman asiat sekaisin ja kansat liikkeelle ja sitten yhteen. USA, EU ja Venäjä ovat harjoittaneet jo pitkään hyökkäävää sotapolitiikkaa tunkeutumalla aseellisesti itsenäisten ja turvattomien maiden kimppuun. Nämä piirit propagoivat jälleen rauhan puolesta, kuinkas muuten, iskusanana on rauhaanpakottaminen- mikä pirullinen ilmaus. Näissä sotakahinoissa myös Suomi on ollut näyttävästi mukana, muka rauhanturvaamistehtävissä, ja siten pönkittämässä suurvaltojen maailmanvalloitusta. Mihin monikulttuurisuus johtaa? Tästä meillä on riittävästi näyttöä. Kaikkialla siellä, missä eri rodut, uskonnot, kielet ja erilaiset ihmisten käytöstavat on sekoitettu toimivaan yhteiskuntaan, niistä on aiheutunut jatkuvia jännitteitä ja keskinäisiä mellakoita. Näitä tekijöitä on mahdoton sulauttaa koskaan yhtenäiseen sopuisaan kansaan ja yhteiskuntaan, tästä meillä on hyvänä esimerkkinä Yhdysvallat.
Pakolaispolitiikkaan on liitetty viekkaasti myös muu maahanmuutto. Varsinkin oikeisto propagoi voimakkaasti maahanmuuton puolesta, esittäen sen olevan välttämätöntä, koska työvoima maassamme on vähentynyt niin uhkaavasti, ettemme muutoin tule toimeen. Tällaiset väitteet ovat perusteettomia, sillä meillä on satojatuhansia työttömiä omasta takaa ja vailla riittävää toimeentuloa. Ei kaiketi Suomi ole kansojen kaatopaikka ja koko maailman sosiaalitoimisto?
Viimeinen operaatio, johon nuo maailmanvalloittajat ovat ryhtyneet, on moraalin tuhoaminen. Kun maassamme hyväksyttiin luonnonvastainen sukupuoleton translaki, eri puolueiden enemmistöllä- myös kirkon siunauksella- niin se oli tällaisen käyttäytymisen äärimmäinen moraalittomuuden todiste ja samalla se osoittaa, kuinka vallanpitäjämme ovat menettäneet kaiken todellisuudentajuntansa. Kun ihmisen perusarvot, se koko moraalinen perusta, johon yksilö rakentaa elämänsä, tuhotaan, niin hän on täysin tuuliajolla, eikä hänellä ole mitään kiinnekohtaa mihin voisi kiinnittyä. Tällainen yksilö on kaiken itsenäisen ajattelun menettänyt laumaeläin, jota on helppo johtaa mihin tahansa tekoihin. Tästä on hyvänä esimerkkeinä Neuvostoliiton ja natsi- Saksan järjestelmät ja niiden hirmuteot. Suomalainen kulttuuri on rakentunut vahvasti kristinuskon asemaan ja kristilliseen järjestykseen. Tätä taustaa vasten tilanne maassamme on todella karmea, mitä onkaan enää jäljellä kristillisestä moraalista? Tätä kehitystä on tukenut ja johtanut kirkkomme papisto kaikilla tasoilla. Se on mukautunut täysin maallisen vallan käskyläiseksi ja palvelijaksi. Kansankirkkomme ei näytä palvelevan ainakaan raamatun Herraa.
Jokainen itsenäinen, itseään kunnioittava kansakunta, pyrkii kaikin keinoin edistämään oman maansa ja kansansa parasta. Nykyiset vallanpitäjämme ovat kuitenkin toimineet päinvastoin. He ovat luovuttaneet maamme suvereniteetin ja kaiken todellisen pååtäntä-vallan EU:lle ja häikäilemättömälle kansainväliselle suurpääomalle. Näiden piirien tavoitteena on kansallisvaltioiden hävittäminen ja maailmanhallituksen diktatuurin perustaminen sekä kansojen orjuuttaminen. Ennennäkemätöntä on, että tähän kampanjaan on saatu laajasti myös monet kansalliset instituutiot, tiedotusvälineet ja järjestöt. Suurin mahdollinen rikos on se, kun oman maan johtajat pettävät maansa ja kansansa. EU:n aika on tässä suhteessa ollut Suomessa ainutlaatuinen, tällaista ei ennen ole koskaan historiamme aikana koettu. Tämä ei ennusta hyvää maamme tulevaisuudelle.